Ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden hoito ja kuntoutus

Ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden hoito ja kuntoutus

Tarkastuslautakunta selvitti, miten kansalliset Palko ja Käypä hoito -suositukset toteutuvat ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa HUSissa.  Lonkkamurtuma on yleinen ja vakava tapaturma ikääntyneillä ihmisillä. Se lisää riskiä joutua laitoshoitoon, pitkäaikaisen avun tarvetta sekä kuolleisuutta.

Lonkkamurtumapotilaiden hoidosta ja kuntoutuksesta annettujen kansallisten suositusten mukaan

  • kuntoutuksella voidaan vähentää potilaiden pitkäaikaisen avun sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta
  • kuntoutus tulisi keskittää alueellisesti siihen erikoistuneisiin yksiköihin
  • lonkkamurtumapotilaan tulisi päästä nopeasti leikkaukseen ja hänet tulisi auttaa nopeasti liikkeelle toimenpiteen jälkeen
  • hyvästä kivun hoidosta, potilaan ravitsemustilasta sekä uusien kaatumisten ehkäisystä huolehtiminen on tärkeää.

Aineistona käytettiin tilastotietoja sekä aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä, asiantuntijoiden haastattelua sekä HUSissa leikattujen lonkkamurtumapotilaiden tietoja. Lisäksi tehtiin kysely HUS-alueen kunnille lonkkamurtumapotilaiden kuntoutuksen järjestämisestä.

Arvioinnin tulokset

Lonkkamurtumapotilaita leikataan kaikilla HUSin sairaanhoitoalueilla, pääsääntöisesti seitsemässä sairaalassa. Kaikki potilaat eivät pääse leikkaukseen tavoiteajassa. Potilaiden kivun, ravitsemustilan sekä kaatumisriskin arvioinnin kirjaamisessa oli puutteita.

Potilaiden kuntoutusta ei ole kaikissa HUS-alueen kunnissa keskitetty. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisiä hoitoketjuja on vähän.

Yksityiskohtaisempi kuvaus arvioinnista on esitetty vuoden 2019 arviointikertomuksessa (PDF 1,74 Mt) ja arviointimuistiossa (PDF 626 kt).

Tarkastus­lautakunnan suositukset

  • Lonkkamurtumaleikkausten keskittämistä harvempiin yksiköihin tulee harkita. Tämä on perusteltua hoidon prosessin sujuvoittamisen sekä potilasturvallisuuden näkökulmasta.
  • Lonkkamurtumapotilaiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä tulee sopia yhdessä kuntien kanssa ottaen huomioon kansalliset suositukset.
  • Lonkkamurtumapotilaiden leikkaukseen pääsy tavoiteajassa tulee varmistaa.
  • Lonkkamurtumapotilaiden yhtenäistä hoidon laadun ja vaikuttavuuden seurantaa tulee kehittää HUS-tasoisesti.
  • Ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden kivun hoidon toteutumiseen sekä ravitsemustilan ja kaatumisriskin arviointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota.