Arvioinnissa selvitettiin, miten yhdenvertaisuus toteutuu hoitoon pääsyssä sekä miten HUSissa toteutetaan hoidon priorisointia ja resurssien kohdentamista. Arviointi rajattiin kiireettömään hoitoon ja kohdistettiin tekonivel- ja tyräkirurgiaan sekä kaihileikkauksiin. Arvioinnissa selvitettiin alueellista, ikäryhmittäistä ja sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta sekä yleisimpien kuvantamistutkimusten odotusaikoja.
Yhtymäkokouksen tulee varmistaa HUS-yhtymän rahoitus tasolle, jolla turvataan lain mukainen ja potilaiden yhdenvertainen hoitoon pääsy. Tulosalueiden ja -yksiköiden väliseen resurssien jakamiseen tulee kiinnittää huomiota. Kaikissa tarkastelluissa potilasryhmissä oli alueellisia eroja hoitoon pääsyssä. Lisäksi odotusajat kiireettömiin kuvantamistutkimuksiin vaihtelivat toimipisteittäin. Hoitoon pääsyn toteutumisesta tarvitaan enemmän tietoa eri väestö- ja ikäryhmien sekä sukupuolten välillä.
Yhdenvertaisuus on keskeinen osa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta tai terveydentilasta. Lainsäädäntö ja hoitosuositukset muodostavat perustan yhdenvertaisuuden toteutumiselle terveydenhuollossa.
Yhdenvertaisuus on yksi HUSin arvoista. Strategiassa yhdenvertaisuus määritellään siten, että kaikille potilasryhmille taataan yhdenvertainen hoitoon pääsy lääketieteellisen tarpeen mukaan, sekä alueellisesti ja kielellisesti.
Terveyspalveluissa yhdenvertaisuus liittyy läheisesti priorisointiin ja pyrkimykseen kohdistaa rajalliset resurssit oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti, vaikuttavasti ja taloudellisesti kestävästi. Priorisointia tehdään kansallisesti palvelujärjestelmän tasolla sekä organisaatiotasolla. Lainsäädäntö asettaa rajoituksia priorisoinnille, esimerkiksi säännöksillä hoitoon pääsyn määräajoista, sekä potilaan oikeuksista ja asemasta. Lisäksi on huomioitava perustuslaissa säädetty perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite ja yhdenvertaisuussäännös sekä yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet.
HUSissa hoidon kiireellisyys priorisoidaan lääketieteellisten syiden perusteella ja kiireettömän hoidon järjestämisessä käytetään valtakunnallisia kiireellisyysluokkia. Lisäksi potilaan tulee voida hyötyä hoidosta ja täyttää hoidolle asetetut kriteerit.
Monet tekijät vaikeuttavat yhdenvertaisen hoitoon pääsyn toteutumista
Arvioinnissa tuli esiin, että monilla kirurgisilla erikoisaloilla pula osaajista heikentää hoidon saatavuutta. Käytettävissä olevat taloudelliset resurssit eivät ole riittäviä palvelutarpeeseen nähden ja niiden käyttöön liittyy myös osaoptimointia. Esimerkiksi ulkoistamisen kustannukset kohdistuvat yksin tietylle tulosalueelle, vaikka oman tuotannon kustannukset jakautuisivat useamman tulosalueen kesken. Leikkaussaleja on käytettävissä liian vähän tarpeeseen nähden ja niiden hallinnointi on eri tulosalueella kuin missä on vastuu leikkaushoitoon pääsystä. Koko hoitoketjun sujuvuus on tärkeää leikkaushoidon onnistumisessa.
Yhdenvertaisuuden varmistamiseksi on keskeistä myös se, että hoitopoluista sovitaan hyvinvointialueiden kanssa ja hoitoon pääsyn kriteerit ovat yhtenäiset.
Tarvitaan tietoa potilaiden kokemuksista hoitoon pääsyn yhdenvertaisuudesta
HUSissa ei ole selvitetty yhdenvertaisuuden toteutumista potilaiden tai sidosryhmien näkökulmasta. Potilaat ja asiakkaat ovat harvoin antaneet palautetta hoitoon pääsyn yhdenvertaisuuteen liittyvistä asioista esimerkiksi potilasasiavastaaville tai tekemällä haittatapahtumailmoituksen.
Johtopäätökset
HUSissa on tunnistettu potilaiden yhdenvertaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lakisääteisessä toiminnallisessa yhdenvertaisuussuunnitelmassa kuvataan, miten HUS edistää ja seuraa yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjintää, sekä määritetään toiminnan kehittämisen tavoitteet. Tavoitteiden toteutumista ei ole keskitetysti seurattu, eikä vastuutahoja kehittämistoimille ole määritelty, mikä heikentää suunnitelman ohjausvaikutusta.
Hoitoon pääsyn yleinen heikko tilanne tekonivel-, tyrä- ja kaihipotilailla vaikuttaa siihen, miten yhdenvertaisuus hoitoon pääsyssä näissä potilasryhmissä toteutuu. Yhdenvertaista hoitoon pääsyä kuvaavia mittareita on vähän ja eri väestöryhmien hoitoon pääsystä on niukasti tietoa saatavilla.
Kaikissa edellä mainituissa potilasryhmissä oli alueellisia eroja hoitoon pääsyssä. Lisäksi arvioinnissa tuli esiin, että odotusajat kiireettömiin kuvantamistutkimuksiin vaihtelevat toimipisteittäin ja alueittain. Tarkastuslautakunta kiinnitti asiaan huomiota myös vuoden 2021 arviointikertomuksessa, ja tilanne on edelleen samankaltainen.
Hoitoon pääsyn yhdenvertaisuutta pyritään parantamaan esimerkiksi kehittämällä lähete- ja hoidonsuunnittelukeskusta. Yhden jonon periaate HUS-alueella on tärkeä strateginen tavoite, joka toteutuessaan parantaisi yhdenvertaisuutta hoitoon pääsyssä. Periaate ei kaikilta osin vielä toteudu.
Hoidon saatavuutta on pystytty parantamaan ostopalveluilla, mutta samalla tästä aiheutuu osaajien siirtymistä yksityiselle sektorille. Myös palveluseteliä käytetään parantamaan hoidon saatavuutta. Palvelusetelin ongelma on, että se myönnetään potilaille, joiden riski komplikaatioille on pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että terveemmät ja nuoremmat pääsevät palvelusetelillä leikkaukseen nopeammin kuin ne, joilla on kohonnut komplikaatioriski.
Erityisesti ortopediassa potilaat hakeutuvat hoitoon HUSin ulkopuolelle. Näiden potilaiden hoidon toteuttaminen HUSissa edellyttäisi leikkausmäärien lisäämistä.
Yksityislääkärin lähetteellä hoitoon saapuneiden potilaiden osuudesta ei ole luotettavia tietoja saatavilla. Tieto olisi tärkeä hoitoon pääsyn yhdenvertaisuuden arvioinnin ja seurannan näkökulmasta.
HUSin omat mahdollisuudet toteuttaa priorisointia ja varmistaa hoitoon pääsyn yhdenvertainen toteutuminen ovat rajalliset ilman vahvempaa kansallista ohjausta.
Arviointi on kuvattu yksityiskohtaisemmin arviointimuistiossa Yhdenvertaisuus hoitoon pääsyssä, pdf, 442 kt (arviointikertomushus.fi).
